Nimistötutkimuksen avulla voidaan tuoda tarkennuksia ja uusia näkökulmia Kirkkonummen ja sen lähiseutujen historiaan, erityisesti pysyvän asutuksen syntyaikoihin, joista ei ole tai on hyvin vähän kirjallisia lähteitä.
Jaakko Raunamaa on tutkinut Kirkkonummen järvien ja lampien nimistöä Pro Gradu- tutkielmassaan ”Kirkkonummen järvien ja lampien nimet”.
Lue tai lataa julkaisu tästä linkistä
Paikannimet ovat osa paikan historiaa, ne syntyvät ja elävät aikojen saatossa ihmisten kulttuurin myötä. Ennen karttojen ja asiakirjojen aikaa nimet siirtyivät suullisena perintönä sukupolvelta toiselle, naapurilta naapurille.
Vaikka koordinaatit nykyään antavat paikannuksen, paikannimet ovat tärkeä osa ihmisten yhteistä toimintaa. Uusiakin nimiä syntyy ja niitä tarvitaan, kun toiminta muuttuu. Vanhaa nimistöä tutkimalla voidaan tehdä päätelmiä asutushistoriasta, ihmisten kulttuurista ja kielten vuorovaikutuksesta.
Vanhimmat kirjalliset tiedot Kirkkonummen alueella koskevat Porkkalaa. Niemen nimi ”Purkal” mainitaan tanskalaisessa reittiselostuksessa “Navigatio ex Dania per mare Balticum ed Estoniam”, joka on peräisin kuningas Waldemar II Sejrin ajoilta 1200-luvun puolivälistä.
Kirkkonummen pitäjän nimi ilmestyy historiankirjoihin seurakunnan jo toimiessa 1300-luvulla (Kierkeslaeth 1330, Kyrkioslaeth 1330, Kirkensleth 1335). Suuri osa Kirkkonummen kylien nimistä on ollut käytössä jo keskiajalla. Uusimpia nimiä ovat kaavoituksen yhteydessä tehtävät nimet ja haja-asutusalueen osoitejärjestelmän tiennimet. Niissäkin pyritään säilyttämään ja nostamaan esille vanhaa, alueen historiaa kuvastavaa nimistöä.
Kirkkonummen kunnan karttapalvelusta löydät uusimmat kartat ja osoitenimet. Sinne on lisätty myös ”Historialliset aineistot”, vanhoja karttoja ja ilmakuvia:
https://kirkkonummi.karttatiimi.fi/
Lähdekirjallisuutta:
HAUSEN,GRETA1924: Nylands ortnamn: deras former och förekomst till år1600. utgivna av Greta Hausen. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland.
HULDEN, LARS 2001: Finlandssvenska bebyggelsenamn: namn på landskap, kommuner, byar i inlandavsvensktursprungellermedsärskildsvenskform.Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland.
KEPSU, SAULO 2005: Uuteen maahan: Helsingin jaVantaan vanha asutus ja nimistö.SKST. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
KEPSU, SAULO 2008: Espoon vanha asutusnimistö.Teoksessa Kaija Mallat, Sami Suviranta, Reima T. A. Luoto(toim.) Kylä-Espoo: Espoon vanha asutusnimistö ja kylämaisema. Espoo: Espoon kaupunki.
PAIKKALA, SIRKKA 1992 (toim):Järvi-Espoo: vesistönimet, luontoa, historiaa ja tulevaisuutta. Espoo: Espoon kaupunkisuunnitteluvirasto, nimistöyksikkö.
Suomalainen paikannimikirja. 2007. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 146. Helsinki: Karttakeskus, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.
